Mitä sukeltavalta lomamatkailijalta edellytetään

1. Halukkuutta nähdä hiukan vaivaa kokeakseen enemmän kuin tavallinen tusinarantalomaturisti

Pelkän sukelluskokeilun voi tehdä hyvinkin helposti ja vähällä vaivalla. Suurin vaivannäkö liittyy alkeiskurssin käymiseen. Alkeiskurssi on tutkinto, joka täytyy läpäistä sukelluskortin saadakseen. Se tarkoittaa sekä käytännön harjoituksia, joiden sisältämät suoritteet (esimerkiksi maskin tyhjennys vedestä sukelluksen aikana) sinun on demonstroitava kouluttajalle, että kirjallisen teoriamateriaalin opiskelemista ja tentin suorittamista sen sisällöstä. Kurssin tarkoitus on antaa ne tärkeimmät turvataidot, joita jokainen hupisukeltajakin saattaa yhtäkkiä tarvita 17 metrin syvyydessä. Moni alkeiskurssin aloittanut jättää kurssin kesken tai vaatii ylimääräistä harjoittelua tai teoriakertausta sukelluskortin saadakseen.

Ilman alkeiskurssia et voi osallistua muille sukelluksille kuin "Discover scuba dive/resort course" -tyyppisille matalassa vedessä tapahtuville lyhyille suoritteille, jotka eivät yleensä tapahdu kovinkaan luonnoltaan tai eläimistöltään ihmeellisissä paikoissa. Koralliriutat ovat arkoja ja ainutlaatuisia ekosysteemejä, joihin ei kukaan vastuullinen sukelluspalveluntarjoaja vie turisteja, jotka eivät hallitse itseään veden alla vaan saattavat räpyläpotkuillaan vahingoittaa koralleja ja muita riutan asukkaita. Alkeiskurssin viimeiset avovesisukellukset saattavat suuntautua jo hyvinkin antoisille kohteille, mutta ennen niitä on selviydyttävä uima-altaassa ja helpommilla avovesikohteilla tapahtuvista taitoharjoitteista. Näistä rajoituksista ja vaadittavasta vaivannäöstä huolimatta hyvin järjestetty alkeiskurssi on yleensä hauska, itseluottamusta kasvattava ja jännittävä kokemus joka monella sytyttää valtavan innon sukeltamiseen.

Sukellus ei ole kuin ilmapatjalla kellumista vaan liikuntasuoritus. Varsinkin räpyläuinti virtauksessa voi olla hyvinkin raskasta. Myös laitteiden pukeminen, riisuminen ja niiden kanssa liikkuminen itse sukelluksen ulkopuolisina hetkinä laivan kannella tai rannalla voi olla hyvinkin rankkaa kovalla helteellä.

Varsin monet sukelluskeskukset kasaavat sukellusvarusteet valmiiksi ja noutavat sukeltajat ja snorklaajat hotelleilta. Sukelluspäivän aikana ei siis tarvitse tehdä itse paljoakaan. On kuitenkin järkevämpää osallistua itse varustepakettinsa valmiiksilaittamiseen, jotta tarvittaessa löytää esimerkiksi BCD:stä eli "sukellusliivistä" kaikki tarvittavat toiminnot. Oman vuokralaitteistonsa tuntemus kun on pitkälti turvallisuuskysymys.

Sukelluskohteille pääsy voi vaatia joskus pitkänkin auto- tai venematkan tai molemmat. Varusteita ja sukeltajia voi olla paljon, joten voit yleensä unohtaa haaveet risteilymäisesti loikoilusta aurinkokannella.

2. Vähintään kohtuullisen hyvää terveyttä ja liikuntakykyä

Alkeiskurssista ja sukelluskokeilusta selviää perusterve sohvaperunakin, mutta on monia sairauksia, jotka ovat joko ehdoton tai suhteellinen vasta-aihe sukeltamiselle. Monet lievemmätkin sairaudet edellyttävät lääkärintodistusta ennenkuin sukelluskeskus suostuu ottamaan sinua oppilaakseen. Tästä löydät tietoa eri sairauksien vaikutuksesta sukelluskelpoi

Huonokuntoinen, ylipainoinen sukeltaja kuluttaa enemmän paineilmaa, uupuu herkemmin ja jopa yli puolet vakavien sukellusonnettomuuksien uhreista on ollut merkittävän ylipainoisia. Pelkkä paino ei kuitenkaan ratkaise, vaan suorituskyky. Tehokas sydän, terveet keuhkot ja hyvät lihakset tekevät sukelluksesta helpompaa ja mukavampaa.

3. Vakuutusta, joka kattaa laitesukelluksen

Useimmat tavalliset matkavakuutukset eivät kata laitesukellusta. Aloittelijakin voi kokeilusukelluksella saada sukeltajantaudin tai muuten loukkaantua. Hoito ulkomaisessa sairaalassa painekammiohoitoineen ja evakuointikuljetuksineen voi maksaa kymmeniätuhansia euroja jotka juodut maksamaan itse, jos sukellus on rajattu vakuutuksesi ulkopuolelle. Pistä siis vakuutusasiat kuntoon joko sopimalla oman vakuutusyhtiösi kanssa lisäturvasta tai ottamalla esim. Gouda Super matkasi ajaksi (siihen tiettävästi luottavat esim. Madventuresin Tunna ja Riku jotka ovat melkoisia seikkailijoita). Alkeiskurssin suoritettuasi voit hyödyntää DANin eli Divers' Alert Networkin erinomaista sukellus- ja matkavakuutusta. Lisätietoa erilliseltä sivulta.

4. Uimataitoa, itseluottamusta ja uskallusta avovedessä toimimiseen

Monissa kohteissa aloittelijoiden sukellukset voidaan tehdä rannasta. Ei kuitenkaan kaikkialla. Veneestä sukeltaminen on valtavan hauskaa, mutta vaatii toki jonkin verran uskallusta hypätä sukelluskamat päällä trooppiseen avomereen, jossa saattaa olla virtauksia ja reipaskin merenkäynti.

Itse sukeltaminen vaatii kykyä luottaa laitteisiin, omaan vartalonhallintaansa ja uimataitoonsa, uskallusta laskea kasvot veden alle ja esimerkiksi riisua maski veden alla, jolloin takuuvarmasti saat suolaista merivettä nenääsi ja silmiisi.

Saatat joutua uimaan aallokossa. Jos pystyt uimaan aaltoilevassa Itämeressä 200 metriä ongelmitta, pärjäät hyvin. Jos et halua uida Itämeressä levien, kalojen, röhnän ja muun luonnon takia, sukellus ei ehkä ole sinun juttusi etelänlomallakaan.

5. Englanninkielen taitoa

Monissa lomakohteissa on suomenkielisiä sukelluskouluttajia ja -oppaita. Tämän varaan ei kuitenkaan kannata laskea turvallisuuttaan. Muillakin sukelluskeskuksen tai -aluksen henkilökunnalla voi tulla sinulle tärkeää asiaa. Ellet sukella vain Suomessa on terminologia hyvä oppia englanniksi. Onnettomuus- tai sairaustapauksessa joudut lisäksi kommunikoimaan paikallisen terveydenhuoltohenkilökunnan kanssa englanniksi.

6. Omaa motivaatiota sukellukseen

Sukelluskurssille raahautuminen siksi, että joku toinen kärttää sinua kaverikseen, ei ole järkevä syy lähteä mukaan. Kuten ei myöskään kaverien yllytys tai sen kyseenalaistaminen, uskallatko. Jos todellista motivaatioita ei ole, maistuu teoriaopetus ja uima-allasharjoittelu varmasti puulta, rahat menevät hukkaan eikä uutta harrastusta synny.